Esittelen uuden tuplakompostin joka kyhättiin (öhöm, olin ainakin hengessä mukana) vanhan tilalle koska se meinasi sortua joka kerta kun edes katsoi sinne päin. Tämä uusi laitos tuntuu olevan vakaata tekoa vaikka ehkä liian tiivis, sen aika näyttää.

Olen päätynyt siihen että ihmisiä on kahta sorttia, ne jotka kompostoivat ja ne jotka rakastavat risujen ja yleensä kaiken rojun polttamista omalla tontilla. Kutsun heitä polttareiksi...Tosin harvoin on kyse polttamisesta, poikkeus vappu/juhannus maasta riippuen, vaan yleensä saadaan aikaan ainoastaa käryävä kasa josta kaikki savu 99% varmuudella puhaltaa naapurin puelelle. Kevätaurinko triggaa näissa tyypeissä muinaisen kaskenpolttajageenin ja pakkomielle käryttää herää henkiin ensimmäisen aurinkoisen päivän myötä. Tämä koskee myös niitä henkilöitä jotka matkustavat junalla jos vain mahdollista ja CO2 kompensoivat visusti jokaisen lentomatkansa. Voin vannoa että tässä märän risun ja roskan käryttämisessä ei synny yhtään kompensoitavaa CO2 molekyyliä koska sehän on täydellisen palamisen tulos, vaan näistä kitkuttaen palavista kasoista tarjoillaan ympäristöön noitaseos myrkylllisiä hiilivetyjä naapurien ja luonnon "iloksi".